Ahdistus – elämän parasta aikaa?

Harva ahdistuksen tai masennuksen takia useamman vuoden sairauslomalle joutuneista voisi sanoa, että jakso oli heidän siihenastisen elämänsä parasta aikaa, mutta minä voin – ja se on suuri todistus Jumalan voimasta.

 

Aloitin joitakin vuosia sitten opiskelun yliopistossa. Pidin opinnoista, mutta opiskeluympäristöön liittyneet sosiaalisuuden paineet alkoivat pian tuntua raskaalta. Koin, että en saanut ihmissuhteista sitä, mitä kaipasin, ja kärsin usein fyysisestä väsymyksestä. Rukoilin syksyllä, että Herra auttaisi minua vapautumaan menneisyyden taakoista, joita koin kantavani.

 

Vähitellen luennoilla käyminen alkoi tuntua yhä raskaammalta ja ahdistavammalta. Minun oli loppusyksystä vaikea keskittyä luennoilla ja tenteissä ahdistuksen vuoksi. Myös bussimatkat yliopistolle olivat henkisesti raskaita. Lopulta seuraavan kevään aikana voimani loppuivat ja jouduin keskeyttämään opinnot. Tästä alkoi parantumis- ja toipumisprosessi, joka on muuttanut elämäni.

 

Ahdistuksen taustalla olivat menneisyyden haavat. Yksi haavoja aiheuttaneista tekijöistä oli vuosia jatkunut koulukiusaaminen ja siihen liittynyt yksinäisyys. Minulle oli myös alusta asti selvää, että ahdistus liittyi läheisesti läpi elämäni jatkuneeseen tarpeeseen miellyttää toisia ihmisiä.

 

Vähitellen ymmärsin, että tarve miellyttää toisia liittyi itse asiassa rakkauden etsimiseen ihmisiltä. Meni vielä aikaa, ennen kuin ymmärsin rakkauden etsimisen liittyvän läheisesti oman arvoni etsimiseen. Selvisi, että olin kaikki nuo vuodet kaivannut, että toiset ihmiset hyväksynnällään saisivat minut kokemaan itseni arvokkaaksi ja tärkeäksi ihmisenä.

 

Etsin arvoani toisilta ihmisiltä – etsin sitä siis aivan väärästä paikasta. Ajan kuluessa Herra auttoi minua ymmärtämään, että ainoastaan Hän voi kertoa totuudenmukaisen vastauksen ihmisiä askarruttavaan kysymykseen siitä, olemmeko me arvokkaita. Ainoastaan Luoja voi kertoa meille totuuden meistä itsestämme – yksikään toinen luotu ei siihen pysty. Tiedätkö, mikä Luojan vastaus on? Vastaus löytyy Jumalan Sanasta: ”Katsokaa, kuinka suurta rakkautta Isä on meille osoittanut: me olemme saaneet Jumalan lapsen nimen” (1 Joh. 3:1).

 

Kukin meistä on tavattoman arvokas Jumalan silmissä. Tämä tieto, ja sen sisäistäminen rukoilun ja Raamatun lukemisen kautta, on ollut avain parantumiseeni. Se on auttanut vapautumaan vääränlaisesta tukeutumisesta toisiin ihmisiin. Se on auttanut löytämään todellisen identiteettini.

 

Olen saanut suuren avun myös kahdesta Jumalan Sanaan perustuvasta rukouksesta. Ensimmäinen on: ”Vangitsen ajatukseni kuuliaisiksi Kristukselle” (vrt. 2 Kor. 10:5). Toinen on: ”Jumalaan voi luottaa, Hän ei salli kiusauksen käydä minulle ylivoimaiseksi, vaan salliessaan minun joutua kiusaukseen Hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voin sen kestää” (vrt. 1 Kor. 10:13). Olen saanut huomata yhä uudestaan ja uudestaan, kuinka ahdistusta ja pelkoa aiheuttaneet ajatukset ovat väistyneet näitä ääneen rukoillessani.

 

Moni saattaisi nähdä tämän jakson ikävänä takaiskuna, joka käytännössä pysäytti elämäni. Totuus kuitenkin on se, että se on ollut tähänastisen elämäni tärkeintä ja parasta aikaa; ei sairauden osalta, vaan sen osalta, mitä Herra on tehnyt minun elämässäni tämän jakson aikana. Herra on järjestänyt minulle monia iloa tuovia asioita. Parasta tässä ajassa ovat kuitenkin olleet ne hengellisen ja henkisen kehityksen askeleet, joiden kautta olen löytänyt suurempaa rauhaa kuin minulla on koskaan ollut.

 

Valtteri