Elämä on ruvennut hymyilemään ja selkiintymään

Meillä on molemmilla takana hyvin vaikea, väkivallan, pelon ja turvattomuuden sekä riittämättömyyden tunteiden täyttämä lapsuus. Kummatkin olemme tahoillamme joutuneet aivan liian varhain ottamaan vastuun omasta elämästämme, asumaan omillamme, vaikka olisimme kaivanneet sekä tarvinneet kodin ja perheen tuomaa tukea, turvaa ja rakkautta. Tuota sisimmässä kantamaamme pahaa oloa ja ahdistusta opimme jo nuorena tukahduttamaan päihteillä. Rikolliset kuviot tulivat myöskin tutuiksi niinkuin muutkin kyseenalaiset elämäntavat. Lujaa piti mennä hinnalla millä hyvänsä ettei vain tarvinnut pysähtyä miettimään seuraamuksia ja kohtaamaan todellisuutta.

Tapasimme toisemme ollessamme 22- ja 24-vuotiaita. Tuolloin Mika vapautui juuri pitkältä vankilatuomioltaan ja päätimme muuttaa asumaan saman katon alle. Marie oli 2 -vuotiaan pojan yksinhuoltajaäiti ja näin meistä tuli pieni perhe. Vanhat päihdetottumukset kuitenkin tulivat heti kuvioihin ja siitä alkoi yhteinen alamäki. Ajauduimme pahaan amfetamiinikoukkuun muutamaksi vuodeksi, jonka onneksi katkaisi uhka lapsen huostaanotosta. Päätimme lopettaa piikittämisen ja yrittää elää ns. normaalia elämää. Koko elämämme oli kuitenkin yhtä tulisilla hiilillä laahustamista, suhteemme yhtä riitelyä ja päihdeongelmien kanssa painimista. Mika ei lopettanut kokonaan huumeiden käyttöä, vaan jatkoi pilven polttelua päivittäin. Myöhemmin mukaan tuli pikkuhiljaa aina lisää muita päihteitä ja ongelmat vain syvenivät ja pahenivat vuosi vuodelta.

Perheidyllimme oli pelkkää kulissia. Ulkoisesti ehkä näytti siltä, että asiamme olivat suhteellisen kunnossa. Maallista hyvää riitti; Mikalla oli pari firmaa, menimme naimisiin ja syntyi toinen lapsikin. Rakensimme omakotitalon ja oli materiaalista omaisuutta hankittuna, joita rahoitettiin osaksi huumerahoilla. Henkiset paineet ja ongelmat vaivasivat kuitenkin koko ajan suhdettamme. Erosimme ja palasimme aina yhteen lukuisia kertoja! Poliisit vierailivat kodissamme usein ja elämämme oli täynnä huutoa, riitoja, surua ja murhetta! Petettyjä lupauksia ja tuhoontuomittuja toiveita. Vain valheita ja kulissia!

Tähän kaikkeen Marie täysin loppuun palaneena, suuren hädän ja ahdistuksen keskellä, huusi avukseen Jumalaa! Jumala kuuli rukoukset, vastasi niihin ja puhui, että Hän tulee pelastamaan meidät, koska Hänellä on meille tehtävä yhdessä!

Marie antoi elämänsä Jeesukselle maaliskuussa 2011 ja saman vuoden joulukuussa Jeesus kutsui ja pelasti myös Mikan. Siihen loppuivat huume- ja muut päihderiippuvuudet kuin seinään. Kiitos Herralle! Nyt olemme saaneet kulkea mutkaista uskontaivallusta yhdessä. Taivalta, joka suoristuu askel askeleelta. Elämä on ruvennut hymyilemään ja selkiintymään. Ongelmia on edelleen, mutta nyt meillä on myös voimaa vaikeuksien keskellä. On joku, joka nostaa, kantaa ja vie eteenpäin! Ahdistus ja pelot ovat poissa ja tilalle on tullut todellinen vapaus sekä ilo! Jeesus on todellinen pelastajamme, vapahtajamme sekä auttajamme… Hän on Herramme!!!

– Mika & Marie Hedman