Kysy Jumalaa todistamaan itsensä

Rauhan moro! Oon oululainen 18-vuotias opiskelija. Tavallisesta yksinhuoltajaperheestä, seitsemän hengen sisaruskatraasta toisiksi vanhin!

Lapsuudessa jatkuvasti koetun hylkäämisen ja koulukiusaamisen jälkeen sairastuin 10-vuotiaana masennukseen ja syömishäiriöön! Söin, koska oli vaan niin älyttömän paha olla! Koitin peittää pahaa oloa karkin tuomaan huumaan! Lopulta se vaihtui tupakkaan, varasteluun ja valehteluun! Olin niin koukussa, etten enää hallinnut varastamista! Varastin ainoalta ystävältänikin!
Paha olo ajoi siihen pisteeseen, että jouduin huostaanotetuksi, vihasin äitiäni! Tunsin kauheaa vihaa häntä kohtaan ja raivosin ja huusin! Laitoksessa alkoi alkoholi kiinnostamaan, 13-vuotiaana ei koulu kiinnostanut ja alkoholia kului aina, kun siihen oli mahdollisuus! Olin niin rikki, etten enään jaksanut!
Hengelliset asiat eivät olleet koskaan kiinnostaneet, en uskonut edes jonkin suurremman olemassaoloon. 13-vuotias lapsi, vihaa täynnä ja pahaa oloa täynnä ilman oikeita ystäviä päätyi miettimään itsemurhaa: ”Kukaan ei muistaisi, kukaan ei välittäisi”. Jeesus kuitenkin kutsui ja veti puoleensa ja mielenkiinto hengellisiä asioita kohtaan heräsi, lopulta tein jonkinlaisen hapuilevan uskonpyynnön Jeesuksen puoleen… en kuitenkaan uskaltanut antaa kaikkeani Jeesukselle: ”entä jos Hänkin hylkäisi?”
Seurakunnasta tuli kuin koti, siellä oli ystäviä rauhaa ja rakkautta! Ihmiset välitti ja oli aitoja.  Se painautui sydämeeni! Muutama vuosi vierähti ja oli jatko-opintojen aika!
Muutto omaan asuntoon, uusi paikkakunta, uusi koulu, uudet ystävät! Alku lähti hyvin,  tutustuin ja masennuksestakin oli suurinpiirtein päästy yli! Seurakuntayhteys katosi pikkuhiljaa…
 Isäni kuoli samana syksynä, ja se vei mennessään. Enään ei alkoholi riittänyt, vuorossa olivat vahvemmat aineet. Koulua en juurikaan käynyt vaikka niin kaikille uskottelinkin! Lapsuudesta tuttu varastelu jatkui!
Kiitos Jumalalle, että olen hengissä tänään! Kiitos herralle, että saan olla hänen todistajansa!
Vuosi vierähti huumeiden parissa kunnes Jumala pisti kätensä peliin! Palasin takaisin kotiin täysin rikki, alkoholin ja irtosuhteiden jälkeen… Siinä vaiheessa jos olisi kysytty minne olen matkalla, olisin joutunut helvettiin! Kiitos Jumalalle, eräässä seurakunnan kokouksessa hän kohtasi, kosketti, parasi, eheytti. Sain vaan itkeä itkuni ja huutaa oikeen Jeesuksen puoleen ja pyytää syntejäni anteeksi! Samassa hetkessä tuli rauha ja rakkaus, kaikki se mitä olin elämältä etsinyt! Nyt se oli todellista ja olin tosissani! Jeesus haluaa aivan kaiken!
Puolitoista vuotta uudistumisesta on mennyt ja saan todistaa joka päivä pelkällä olemassaolollani Jumalan rakkaudesta! Tää tie ei oo ollu helppo, mutta onneksi on ollut aina jokin johon turvautua! En oo koskaan yksin! Se 10-vuotias masentunut ja itsemurhan partaalla ollut lapsi on nykyään nuori naisenalku täynnä Jumalan rakkautta!
Sinulle haluan sanoa jos et oli uskossa, Jeesus tie on kaita tie! Se ei oo helppo, mutta voin luvata että se on paras tie! Ainoa tie joka vie taivaaseen on Jeesustie!
Elämä ei käy kyllä tylsäksi jos seuraa jeesusta! Kysy Jumalalta todistamaan itsensä, Hän sen kyllä tekee!
Siunausta!
-Teija, Oulu