Olen kolumbialainen, synnyin Kolumbiassa ja muutin Suomeen, kun olin noin yhdeksänvuotias. Mulla on kuusi veljeä, kaksi Kolumbiassa ja neljä Suomessa. Isä asuu Kolumbiassa ja äiti Suomessa. Kun muutettiin tänne, kukaan perheestä ei ollut uskossa. Kun asuin Kolumbiassa, isä oli tuolloin alkoholisti, joi paljon ja oli aggressiivinen. No äiti muutti jostain syystä Suomeen kahden veljen kanssa ja minä ja toinen veli tultiin pari vuotta myöhemmin perässä. Kävin normaalisti ala-asteen, mutta koulunkäynti oli tosi vaikeaa. Join ensimmäisen kerran kuudennella luokalla (kuusi kaljaa). Muistan sen päivän tosi hyvin vieläkin. Pääsin sitten yläasteelle ja elämään tuli tietenkin enemmän alkoholia ja tupakkaa. Kävin seiskan ihan normaalissa luokassa, mutta opettajilla oli vaikeaa mun kanssa ja mut siirrettiin toiseen kouluun tarkkikselle. Siellä kävin yläasteen, ja sen jälkeen jäin siihen. (Tuli käytyä jotain 1-2 kuukauden koulutuksia, mutta jätin ne aina kesken.) En halunnut jatkaa koulunkäyntiä.
Join nuorena aika paljon ja kun olin noin 17-18-vuotias, kokeilin ensimmäistä kertaa huumetta nimeltä Subutex. Siitä mun huumeiden käyttö alkoi, tuli pillerit, amfetamiini. 18-vuotiaana taisin ensimmäistä kertaa kokeilla suonensisäisiä huumeita. En muista kaikkia asioita mun nuoruudesta, mutta olin tosi väkivaltainen huumeiden/alkoholin takia. Sen muistan, että tuli muutettua toiselle paikkakunnalle nimeltä Oulu. Asuin siellä kaksi kuukautta. Jos rehellinen olen, niin muistan vain yhden yön, kun pistin suoneen kaiken, mitä mulla oli kotona: Subutexia, amfetamiinia, pillereitä naamaan ja alkoholia. Muuta en muistakaan; olin todella sekaisin, kun asuin siellä. No se elämä oli tosi rankkaa ja muutin takaisin omalle paikkakunnalle. Olin vähän aikaa hoidossa, mutta lähdin pois. Käsi oli joskus tulehtunut niin pahasti piikityksen takia, että jouduin lääkäriin. Poliisien kanssa olin paljon tekemisissä. Oli kausia, kun olin putkassa viikkoja peräkkäin, kun aina tuli riehuttua kylillä. No tätä elämää jatkui jonkun aikaa. Äiti oli tosi väsynyt ja ihan lopussa. Saatoin tulla kotiin yöllä huumeissa ja alkaa riehua kotona. Muistan yhden kerran, kun olin ihan sekaisin ja isäpuoli ei halunnut päästää mua sisälle kerrostaloasuntoon (kotiin), niin tulin ikkunasta sisään. Olin täysin kiinni huumeissa ja alkoholissa.
Äiti tuli kuitenkin uskoon vuonna 2011. Sen jälkeen rupesi tapahtumaan muutoksia hänen ja veljen elämässä. Veli tuli uskoon vuonna 2012. Olin pystynyt jättämään huumeet taakse, mutta minulle oli tullut uusi huume. Poltin pilveä tosi paljon joka päivä aamusta iltaan. Olin pystynyt jo jättämään pillerit, Subutexin ja amfetamiinin, mutta kun jatkoin polttelua, niin huomaamatta olin takaisin Subutexin ja pillereiden ääressä. En tosin niin paljon kuin ennen, mutta käytin niitä aina kun niitä oli. (Tässä vaiheessa elämää olin lopettanut suonensisäiset huumeet.) Olin jättänyt piikitykset pois, käytin pillereitä ja Subutexia ja uskottelin itselleni, että tämä on vaan tämmöinen vaihe elämässä, että kyllä mä lopetan Subutexin ja pillerit. Silloin kun en polttanut, olin tosi vihainen, enkä pystynyt syömään tai nukkumaan. Kun ei ollut pilveä, oli tosi vaikeaa, ja silloin oli tosi helppoa koskea muihin huumeisiin.
Vuonna 2014 kuitenkin rakas Jeesus tuli mun elämään. Tulin Espoosta kotiin. En ollut polttanut mitään ja olin tosi vihainen, kun piti saada sitä pilveä. No saavuin Kokkolaan illalla ja menin kaverille, missä normaalisti vietettiin aikaa. Poltin siellä ihan normaalisti ja sitten lähdin kotiin. Sitä iltaa en unohda koskaan, vaikka saatan unohtaa asioita, niin sitä en unohda. Tulin kotiin yksin. En ollut sekaisin, koska olin lopettanut pillerit ja subun, ja poltin vain pilveä. En polttanut pilveä enää hauskuuden takia. Se ei enää ollut sitä, vaan poltin, että mun olisi hyvä olla. Syöminen, nukkuminen ja oleminen ilman pilveä oli mahdotonta. Saavuin kotiin kaverin kyydissä ja tulin sisälle. Noin 15 minuutin kuluttua rupesi kuulumaan ääniä mun pään sisällä. Olin ihmeissäni, että mitä tämä nyt on. Olenkohan polttanut jotain aivan muuta kuin pilveä? Mikä mulla on? Kuulin, kun lapsi itki pään sisällä. Kuulin merituulen äänen pään sisällä ja mietin, että mikä muhun on mennyt. Mitä tämä on? Avasin oven, ja koska asun kerrostalossa, menin ovien taakse kuuntelemaan huutaako naapurin lapsi tai jotain. Kun menin ovien taakse, niin ei kuulunut mitään. Oli tosi hiljaista, ja kun palasin kotiin, niin taas alkoi kuulua merituulen ääni ja lapsen itku pään sisällä. (Tyttö, jonka kanssa olin ollut yhdessä, oli tehnyt kaksi aborttia.) Kuulin siis pääni sisällä lasten itkevän ja tuulen puhaltavan. Tätä jatkui tunnin. Menin monta kertaa kuuntelemaan naapureiden ovelle, jos äänet tulisivat sieltä. Mutta ei, aina kun palasin kotiin, niin äänet alkoivat uudestaan ja uudestaan. Samalla kun pyörin ja ihmettelin mikä minulla on, katselin ikkunasta yhden uskovan naisen asuntoon, jonka kautta äiti ja pikkuveli oli tulleet uskoon. Pyörin ja ihmettelin, mitä teen. En voi olla näin kauaa, tai tulen hulluksi. Ajattelin soittaa ambulanssin ja mennä sairaalaan, kun olin niin pahasti ahdistunut ja pelotti niin paljon, että tulen hulluksi. No, en kuitenkaan soittanut, kun sen jälkeen he olisivat kyllä pistäneet mut hullujen huoneelle. Menin rohkeasti tämän naisen ovelle ja keksin tekosyyn päästä sisälle. Sanoin, että minulla on maha kipeä. Menin sisälle. Tämä nainen vähän kyseli, että mikä on, ja pitäisikö mennä sairaalaan. Kuitenkin kerroin hänelle, että mikä mulla oikeasti on ja mikä tämä juttu on. No se oli Jumalan kutsu. Jeesus kutsui minua tuona iltana. Jeesus kosketti mun sydämeen tosi voimakkaasti. Tämä nainen rukoili mun puolesta, ja kaikki mitä hän sanoi ja luki tuntui siltä, että hän tiesi mun tulevan, ja että hän oli suunnitellut tätä mua varten. Miten se on mahdollista? Miten, kun hän rukoili mun puolesta, niin kaikki mitä hän sanoi, oli kuin minulle tarkoitettu? Hän rukoili minun puolesta ja se tuntui niin hyvälle, ja Jeesus vapautti mut tuona iltana kaikesta riippuvuudesta! Oireita, mitä olin saanut kun en polttanut pilveä, ei enää ollut. Kiitos Herralle! Tää ilta oli elämäni vaikein ilta, mutta samalla elämäni paras ilta, sillä Jeesus kohtasi minut. Hän vapautti mut ahdistuksesta ja kaikista riippuvuuksista. Jeesus on armollinen, ja kiitän joka päivä Jeesusta siitä, mitä hän on tehnyt mun elämässä ja mun perheen elämässä. Kamppailin tosi kauan mun vanhan elämän kanssa. Kerran koitin polttaa pilveä uudestaan vaikka tiesin, että Jeesus oli vapauttanut minut siitä. Mutta tuntui vaikealta elää tätä uskonelämää, kun ei ollut rahaa, ei kavereita, ei mitään… Päätin siis yhtenä iltana mennä tutulle ja koittaa polttaa pilveä. Otin bongin käteen ja sytytin pesään tulen, mutta siinä kun meinasin ottaa savut, niin sydän hakkasi niin paljon ja ahdistus tuli takaisin, että en pystynyt polttamaan! KIITOS HERRALLE! Mitä hän tulee vielä tekemään…
Oon nyt 22-vuotias (kesäkuussa 2015), heinäkuussa täytän 23 ja haluan tehdä niin paljon työtä Jumalalle kuin sitä vain on, ja haluan olla 100% kristitty. Haluan seurata häntä. Ihan sama mitä muut sanoo, koska mä tiedän, että Jeesuksen kanssa kaikki on hyvää! Olen ollut uskossa nyt noin puoli vuotta, kunnolla noin 2-3 kk. Oon menossa kasteelle ja rukoilen, että kaksi muuta veljeä tulisi uskoon, ja että Herra antaisi minulle voimaa, rohkeutta ja ymmärrystä pysyä uskossa ja tehdä oikeita päätöksiä elämässä ja olla hänelle tosi uskollinen! Ja tiedän, että Jumalalla on minulle tosi mahtava tulevaisuus hänen kanssaan! Siunausta kaikille, jotka lukevat tätä. Jeesus pystyy muuttamaan ihmisen jopa samana iltanakin!
– Jefry