Pelkäsin kuolevani

Kiitos Herralle, että saan kirjoittaa tätä. Mulla on mahtava isä ja äiti, mutta hekään eivät voineet mitään sille, kun mun elämä kääntyi pimeälle puolelle. Olin kahdeksanvuotias, kun se sinne alkoi valumaan. Tupakan poltolla ja pienillä varasteluilla se alkoi, iso veljen opastuksella, tai kaiken takana on tietenkin ollut ite sielunvihollinen. Sitä mukaan kun kasvoin, kasvoi rikoksetkin. Usean kerran olin lähellä kuolemaa 24 vuoden aikana, mm.rajuja kolareita, övereitä päihteistä ja yks kerta jouduin pahoinpidetyksi, jolloin jo luulin kuolevani. Olin myös vankilassa 7 vuoden pätkän raskaan synnin vuoksi. Rikos rekisterini on pitkä, jos sillä ois voittanu palkinnon, niin mulla ois monta pokaalia kaapissa. Tämä ajanjakso huipentui valtaviin synnintuskiin, tai en sillä hetkellä tiennyt mistä se olo johtui, mutta ei oo sellaista masennusta ja ahistusta ollut. Pelkäsin kuolevani niinä päivinä. Kaikkia maallisia konsteja kokeilin mieltäni kohottamaan, mutta toisinpäin kävi, kunnes eräänä yönä tuskissani vääntelehtien laitoin kädet ristiin ja sanoin Jumalalle, että jos sinä oot olemassa, niin auta minua. Hyvä kun kerkesin rukouksen loppuu lausua, niin tunsin valtavan lämpöaallon kehossani, tunsin miten jotain lähti pois. Pidin silmiäni kiinni –  sen verran raotin, että tarkastin olenko ilmassa, koska tunne oli aidosti sellainen. En kuitenkaan leijunut 🙂 En voinut pidätellä itkua ja tämä itku tuli taivaallisesta olotilastani. Kuvitelkaa maailman pahinta krapulaa, mikä sekunnissa vaihtuu yliluonnollisen hyvään oloon – Kiitos Herralleni Jeesukselle Kristukselle. Mulla ei ollut tarkoitus kääntyä uskoon, mutta Jumala suuresta armosta antoi minulle sen lahjaksi, enkä oo tätä lahjaa katunu. Vaikka on ollu raskaita päiviä uskossa, niin päivääkään en vaihtaisi pois. Meillä on elävä Jumala ja minä kiitän siitä. P.s. Ottakaa armo vastaan, ettei se jää turhaksi. Jeesus rakastaa myös sinua. T. Sale